Tietojenkäsittelytieteilijä on kiinnostunut ihmisen ja teknologian rajapinnasta. Ihminen käyttää teknologiaa jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Kyetäkseen kehittämään käyttäjälähtöisiä sovelluksia tai tietojärjestelmiä, tulee ymmärtää käyttäjän tavoitteita ja kokemusta sekä laajemmin käyttökontekstia. Käyttökonteksti sisältää niin käyttäjän taustoineen kuin käyttäjän käyttämät välineet, mutta tarkastelee myös käyttäjän tavoitteita sekä käyttötilanteen fyysistä ja sosiaalista ympäristöä. Siis kaikkia niitä tekijöitä, jotka kokonaisuudessaan vaikuttavat käyttökokemuksen muodostumiseen.
Nykyisin teknologian ympärille on alkanut muodostua erilaisia palveluita tai palvelut ovat siirtyneet teknologian avulla käytettäviksi. Palveluiden digitalisoituessa niiden käyttökontekstitkin muuttuvat. Ruokakaupassa käymisen sijaan ruuan voi ostaa verkossa vaikka omalla kotisohvalla löhöillen. Voi myös pohtia, onko ”liikaa” vai luonnollista, että lääkärinkin voi tavata omalla kotisohvalla etäyhteyden kautta? Voi olla, että tässä ajassa kasvaneille lapsille ja nuorille etäyhteyden kautta tavattava lääkäri on täysin tutun oloinen asia, kun taas vanhemmille ihmisille ajatuksenakin täysin vieras. Eli myös historia, tavat ja aika, jossa elämme, vaikuttavat ihmisten kokemukseen ja käyttökontekstiin.
Palvelumuotoilussa on kyse palvelukokemuksen käyttäjälähtöisestä suunnittelusta, jossa on huomioitu myös palveluiden tuottajan näkökulma. Palvelumuotoilussa ollaan kiinnostuneita kontaktipisteistä, palvelutuokioista ja loppujen lopuksi palvelupolusta, jotka muodostavat käyttäjän palvelukokemuksen. Palvelumuotoilussa on tarkoituksena luoda kokonaisvaltainen kuva siitä, missä tilanteissa ja paikoissa teknologian käyttö tapahtuu. Toisaalta näillä tavoitellaan myös palveluntarjoajan näkökulmasta riittävää tehokkuutta ja vaikuttavuutta.
Terveyspalveluissa on kehitetty erilaisia digitaalisia palveluita muun muassa oman terveydentilan arviointia varten, jotka voivat johtaa myös asiakaskäynteihin palveluissa. Toisaalta tavoitteena on helpottaa yksilön mahdollisuutta arvioida, motivoitua ja toimia oman terveytensä hyväksi, mutta toisaalta tavoite lienee terveydenhuollon resurssien suuntaaminen niitä todella tarvitseville ja siten toiminnan tehostaminen. Sosiaalihuollossa korostuvat erilaiset puutteet toimintakyvyssä ja arjen hallinnassa sekä pitkittyneen työttömyyden tai sairauden aiheuttamat vaikutukset elämään, köyhyys ja syrjäytyminen. Voiko digitalisaatiosta olla hyötyä sosiaalihuollossa? Vai onko kohtaamisen merkitys ratkaiseva erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohdalla? Vai voisiko digitalisaation mahdollistamien palvelujen tarjoaminen tarjota uusia väyliä osallisuuteen?
